Kestävä rahoitus on aihe, jonka merkitys ilmastonmuutoksen kiihtymisen myötä on entisestään lisääntynyt. Kestävän rahoituksen määritelmä on toki laajempikin, ympäristötekijöiden lisäksi siinä tarkastellaan myös yhteiskuntaan ja hallintotapaan liittyviä näkökulmia, eli ns. ESG-tekijöitä (lyhenne sanoista Environmental, Social ja Governance) ja kuinka nämä huomioidaan sijoittamista koskevassa päätöksenteossa.

Vaikuttamisen mahdollisuus on kenellä tahansa sijoitustoimintaa harrastavalla, yhtä lailla institutionaalisella sijoittajalla kuin yksittäisellä rahastosäästäjälläkin. Mutta voidakseen tehdä vastuullisia valintoja, tarvitsee sijoittaja luotettavaa tietoa sijoituskohteiden kestävyydestä. Kohteiden tulisi myös olla keskenään vertailukelpoisia, jolloin tarvitaan yhteneväisiä mittareita ja käytäntöjä. EU:ssa tähän on haettu ratkaisua kahden eri asetuksen kautta. Tiedonantovelvoiteasetuksen (SFDR, Sustainable Finance Disclosure Regulation) tavoitteena on lisätä läpinäkyvyyttä sijoitustuotteiden kestävyystekijöistä. Taksonomia-asetus (TR, Taxonomy Regulation) puolestaan määrittelee milloin taloudellista toimintaa voi kutsua kestäviksi kuuden ympäristökestävyyttä mittaavan tavoitteen kautta.

Asetukset ovat sinällään jo tulleet voimaan, mutta niissä säädettyjen velvoitteiden soveltaminen jalkautuu asteittain. Molemmissa asetuksissa on artikloja, joiden yhteneväiseen tulkintaan ja soveltamiseen Euroopan komissio on pyytänyt finanssialan Euroopan valvontaviranomaisia (ESA, European Supervisory Authorities) määrittelemään tekniset standardit (RTS, Regulatory Technical Standards). Nämä eivät ole vielä kaikilta osin valmiita tai lopullisesti hyväksyttyjä, mutta oletuksena on, että niitä tulisi porrastetusti alkaa noudattaa tämän ja ensi vuoden aikana.

Finanssiala on yhteisen haasteen edessä

Asioiden keskeneräisyydestä huolimatta, valvontaviranomaiset ovat nyt kehottaneet toimijoita aloittamaan valmistelut asetusten soveltamiseen. Ja hyvä niin, sillä urakka on huomattavan suuri, vaikka toimijoille tilanne on hieman epäkiitollinen, kun ne joutuvat tähtäämään liikkuvaan kohteeseen. Niinpä kaikki sijoituspalveluja tuottavat ja tarjoavat tahot, kuten rahastoyhtiöt, pankit ja henkivakuutusyhtiöt ovat kovan urakan edessä.
Mutta mikä tekee tämän niin haastavaksi?

Pähkinänkuoressa: valtava tietomäärä kerättäväksi ja analysoitavaksi sekä pitkä välitysketju, jonka varrella on useita toimijoita.

Teknisestä näkökulmasta urakka kiteytyy tiedon sujuvaan välittämiseen ja tehokkaaseen käsittelyyn:

• • kuinka sijoituspalvelun tuottaja kerää ja analysoi sijoituskohteiden kestävyyteen liittyvää tietoa ja muokkaa tiedon sopivaan muotoon seuraavan vaiheen tarpeet huomioiden
  • kuinka sijoituspalvelun tuottaja välittää tämän tiedon sijoituspalvelua tarjoavalle taholle, tiedon kaikissa eri muodoissa, raportteina, avaintietoesitteinä ja SFDR:n määrittelyn mukaisen, sijoituskohteen kestävyyttä indikoivana värikoodina
  • kuinka sijoituspalveluntarjoaja välittää tiedon loppuasiakkaalle eri ajankohtina ja eri palvelukanavissa kuten verkkosivuilla, portaaleissa ja ehkäpä jopa tulosteina.

Pitkä ja monivaiheinen ketju, mutta modernien järjestelmien tuella ja tiedonvälityksen rajapintoja hyödyntämällä hyvinkin tehtävissä. Finanssiala on uuden edessä ja yhteisellä ponnistuksella rakennamme edellytykset kestävälle rahoitukselle.

 

Sijoittamisen vastuullisuus ja vihreä rahoitus ovat olleet esillä asiakkaidemme liiketoiminnassa ja viestinnässä, minkä lisäksi ne ovat olleet jo pitkään esillä mediassa. Mediahuomiosta huolimatta nämä eivät välttämättä ole kaikille tuttuja termejä.

Vastuullinen sijoittaminen (englanniksi ESG eli Environment, Social and Governance) tarkoittaa kestävän kehityksen, ympäristövaikutusten ja yhteiskuntavastuun huomioimista sijoittamisessa. Yksinkertaisimmillaan vastuullinen sijoittaminen on listoja yksittäisistä sijoituskohteista, joihin esimerkiksi Nordean rahastot eivät sijoita. Laajimmillaan vastuullinen sijoittaminen otetaan huomioon koko yrityksen toiminnassa ja hallinnoinnissa ja se on osa strategiaa.

Toistaiseksi vastuulliseen sijoittamiseen ei löydy yhtä Euroopan tai maailman kattavaa standardia. Mittaaminen ja viestintä on vapaaehtoista ja sen tarkoitus on tehdä toiminnasta kuluttajille läpinäkyvää. Todennäköisesti vastuullisuus tulee menemään samaan kuin talon energialuokitus, jossa raportin pakollisuuden lisäksi uusissa kohteissa vaaditaan vähintään B-luokan energiatehokkuutta. Myös finanssialalla tulee hetki, kun ESG on huomioitu lainsäädännössä tai toimiluvassa. Yritysten on jo nyt hyödyllistä viedä strategiaansa ja toimintaansa sen edellyttämään suuntaan.

Vihreät bondit eli joukkovelkakirjalainat ovat vastuullisen sijoittamisen yksi toteutustapa. Vihreän bondin liikkeeseenlaskija on antanut ”vihreää rahoitusta” eli rahoittanut vain niitä kohteita, jotka täyttävät tietyt ympäristökriteerit. Vihreät bondit ovat mediajulkisuudesta huolimatta edelleen pieni osa koko globaalia rahoitusta, kokonaisvolyymiltään alle 1%. Sille kuitenkin ennakoidaan suurta kasvua ja vihreät bondit ovat erittäin kysyttyä kansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla.

Sitä merkitsevät erityisesti isot vastuulliset sijoitusrahastot sekä julkiset eläkeyhtiöt. EU laatii parhaillaan vihreille bondeille yhtenäistä kriteeristöä, jonka toivotaan lisäävän näiden suosiota entisestään.

Asiakkaamme ovat julkaisseet myös muuta vastuullista rahoitusta viime vuosina. Kuntarahoitus laski liikkeelle tänä vuonna Suomen ensimmäisen sosiaalisen bondin, jolla on rahoitettu yhteiskunnan hyvinvointia lisääviä hankkeita. Suomestakin löytyy sinisiä bondeja, joilla on rahoitettu meren suojeluun vaikuttavia investointeja.

Vihreät bondit ja ESG yleisestikään ei itsessään ratkaise ilmasto-ongelmaa. Sen suurin arvo on tehdä kuluttajalle ja yrityksille valinnat tietoisiksi ja näkyväksi: Hakiessasi maksimaalista tuottoa, onko sinulle merkitystä, annatko rahasi sellaiseen käyttöön, joka varmistaa maapallon ja yhteiskunnan hyvinvoinnin myös tuleville sukupolville?